Hyppää suoraan sisältöön

Hoksaan yhdeksästoista uutiskirje 24.10. 2008

Ujous ei ole pahe

Tällä viikolla minua ovat harmittaneet hengenpelastuskurssille osallistuvat nuoret, jotka potkivat toisia kurssilaisia ja painavat heitä pinnan alle.

Miksi aina pitää töniä?

Näennäisen oikeutuksen häiriköiden tekosiin antaa uima-altaan ahtaus. Kun 15 kurssilaista ui samalla radalla, ei peesaaja voi oikein välttyä vahinkopotkuilta. Ne sitten voi kostaa tahallisilla. Miksi ihmeessä sardiinipurkin tunnelmaa pitää vielä myrkyttää lisää asiattomalla käytöksellä? Miksi ylipäänsä töniminen ja toisten varpaille astuminen on niin tavallista?

Olen tällä viikolla lukenut temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvisen uutta kirjaa ja löytänyt sieltä yhden selityksen. Ehkä syynä on reippauden ihannointi.

Reippaat oppivat viidakon lain

Luonnostaan reippaita, suinpäin uusiin kokemuksiin syöksyviä lapsia pidetään pärjäävinä ja sosiaalisesti taitavina. Heidän annetaan leikkikentillä mellastaa rauhassa. Heidän vastakohtiaan temperamentiltaan ujoja, hitaasti lämpeneviä lapsia taas surkutellaan ja yritetään puoliväkisin saada heitä reipastumaan.

Valitettavan usein ujous yhdistetään sosiaaliseen taitamattomuuteen. Mutta oikeastaan asia onkin päinvastoin.

Tutkimuksissa on todettu, että ujot lapset eivät pomottele eivätkä kiusaa toisia, Keltikangas-Järvinen kirjoittaa. Sen sijaan yksin pärjäämään jätetyt reippaat tyypit omaksuvat helposti viidakon lain.

Huomio reippaisiin: ovatko sosiaaliset taidot reilassa

Viidakossa on vaikea oppia jakamista, välittämistä ja toisten huomioon ottamista. Ehkä kasvattajien siksi pitäisikin kiinnittää erityistä huomiota juuri reippaisiin lapsiin ja olla mukana luomassa leikin pelisääntöjä.

Joku tietysti voi väittää, että pärjääjissä on juuri oikeaa ainesta elämästä selviämiseen. Ehkä, eikä rohkeus ja reippaus olekaan pahasta. Se vain olisi syytä jalostaa niin, etteivät reippaat ihmiset siekailematta jyräisi toisia. Sellainen taktiikka saattaa vaikuttaa menestyksekkäältä, mutta ei pidemmän päälle takaa onnistumista ihmissuhteissa.

Ujosta saa hyvän ystävän

Annetaan siis ujojen rauhassa edetä omaa tahtiaan. Kun he saavat olla sellaisia kuin ovat, heille vähitellen karttuu itseluottamusta. Ujous ei suinkaan merkitse sitä, että ihminen viihtyy mieluiten yksin. Ujo ei myöskään aina ole hiljainen ja varautunut. Tuttujen kanssa hän vapautuu ja voi olla hyvinkin vilkas ja seurallinen.

Jos etsit ystävää, ei ehkä kannata hakeutua joukon näkyvimpien tyyppien seuraan vaan suosia hiukan sivummalla seisovia.

Eläkää ihmisiksi!

hoksaamisin ensi viikkoon, Eeva

Lisää taustatietoa Eevasta ja Hoksaasta

Hoksaa-lehden Hoksaa-lehden etusivulle sivun alkuun