Hyppää suoraan sisältöön

WALL-E pelastaa maapallon

Disneyn ja Pixarin uutuuselokuvassa on ympäristötietoinen sanoma. Pieni WALL-E -robotti pelastaa jätteeen turmeleman maapallon.

Maapallo 2700-luvulla. Maa ja sitä ympäröivä kiertorata ovat hukkuneet roskaan. Ihmiset ovat jo satoja vuosia sitten jättäneet saastuneen planeetan, jossa yksikään vihreä kasvi ei viihdy. Vain yksinäinen robotti raivaa ihmisten jälkeensä jättämiä roskakasoja. Uutterasti se tiivistää roinaa kuutioiksi ja kokoaa niistä torneja. Kaupungin siluetissa roskapalikkarakennelmat kohoavat taivaisiin oikeiden pilvenpiirtäjien rinnalla.

Elokuvan sankarit WALL-E ja EVE

Robotit on jätetty siivoamaan ihmisten jälkiä, mutta viisivuotiseksi kaavailtu puhdistusurakka on venynyt 700-vuotiseksi, eikä loppua näy. Elokuvan pääsankari WALL-E on lajinsa viimeinen siivousrobotti. Kaikki muut samantyyppiset robotiti ovat aikoja sitten hajonneet ja simahtaneet. Vaan WALL-E ei, sillä se taitaa olla vähän vinksahtanut. Siitä on roskakasojen keskellä kehittynyt tunteellinen. Siksi ei tyydy pelkästään paalaamaan roskaa tiiviiksi kuutioiksi, vaan penkoo ja löytää ryönän joukosta ”aarteita”, joihin se on ilmeisen kiintynyt. Sillä on myös kattava varaosakokoelma itsensä kunnossa pitämiseen.

Roimasti robottiromantiikkaa

Ruostuneen ja työssään ryvettyneen WALL-En yksinäinen elämä järkkyy, kun Maahan laskeutuu avaruusalus mukanaan virtaviivainen EVE-sondi. EVE on uutuuttaan säihkyvä tehopakkaus, joka räiskyvästä luonteestaan huolimatta valloittaa WALL-En sydämen. EVE ei vastaa tunteisiin, vaan omistautuu kylmän tehokkaasti salaiselle tehtävälleen. Uskollinen WALL-E suojelee EVEä ja seuraa sitä kaikkialle vaaroista piittaamatta.

Alkaa vauhdikas seikkailu, josta ei puutu huumoriakaan. Tällä kertaa Disney-Pixarin tuottamassa filmissä ei onneksi naureta vahingonilosta, vaan mukana on ihan oivaltavaa kuvallista komiikkaa. Ilmeikkäästi animoitu robottisankari esimerkiksi lentelee avaruudessa vaahtosammutin suihkumoottorinaan. Vakavasta sanomasta huolimatta elokuva ei ole osoittelevan valistava eikä robottiromantiikkakaan ylly tunteita paisuttavan itkettäviin mittoihin.

Maan asukkaat muuttuneet toimettomiksi pulleroiksi

WALL-E päätyy aurinkokunnan tuolla puolen risteilevään avaruusalukseen, jonne ihmiset on 700 vuotta sitten evakuoitu elinkelvottomaksi roskaamaltaan planeetalta. Aluksella ihmiset ovat tottuneet helppoon elämään täysin vailla ponnistuksia. Heidät kuvataan sympaattisiksi pulleroiksi, jotka pirtelömukit turpeissa kourissaan viilettävät lepotuoleissaan aluksen valtateillä.

”WALL-E-filmissä on kohtia, jotka ovat pikkuisen jännittäviä. Filmi on hauska. Hauskuus ei ole vahingoniloa. Sopii kaikenikäisille.”

Laura 9 vuotta

Satojen avaruudessa vietettyjen vuosien aikana ihmiset ovat vieraantuneet aidoista kokemuksista. Tähtitaivas, varpaiden kastaminen veteen ja jopa toisen ihmisen kosketus voivat hätkähdyttää. WALL-Esta kariseva multakin on pelkkää likaa ihmisille, joilla ei ole lainkaan kosketusta maahan. Lepotuoleissaan he leijuvat lattiapinnan yläpuolella, eivätkä siksi tarvitse edes kenkiä. Tuolit kuljettavat heitä paikasta toiseen, ja ateriatkin nautitaan pahvimukeista pillillä imien. Viihtymisestä ja kontakteista huolehtii jokaisen edessä välkkyvä kuvaruutu.

WALL-E herättää helpon elämän turruttamat ihmiset

Rähjäisen WALL-En likaisuus saa aluksen puhdistusrobotin pudistamaan päätään. WALL-E on yltäpäältä tuntemattoman lian peitossa. Aluksen keinotekoisen mukavan ja ylisiistin ikuisen kesän maailmassa WALL-E onkin muukalainen, ainoa oikean elämän ja ruumiillisen työn likaama hahmo.

WALL-En telaketjut sotkevat aluksen hohtavat lattiat ja jättävät jäljen kaikkialle, missä se törmäileekin. Samalla WALL-Esta jää näkymätön jälki. Se tönäisee ihmisissä liikkeelle uudenlaisia ajatuskulkuja. Jotkut heistä sammuttavat kuvaruutunsa ja heräävät horrostilasta, johon liian helppo elämä heidät on tuudittanut. He löytävät kadottamiaan aitoja asioita, huomaavat toisensa ja ympäröivän maailman.

Lopuksi palataan aitoihin asioihin ja siivotaan yhdessä

WALL-E -elokuvan tulevaisuudenkuva on lohduton. Roskassa rypemisen jälkeen meistä on tullut henkisesti ja ruumiillisesti velttoja, pulleroita tyhjäntoimittajia. Onneksi loppuratkaisu kuitenkin on lohdullinen. Jos robotit kykenevät voittamaan ohjelmansa ja löytämään sen sijaan toisensa ja aidon ystävyyden, kai se onnistuu ihmisiltäkin. Viitteitä siitä nähdään elokuvan loppupuolella.

Ensimmäisten joukossa aluksen kapteeni löytää jälleen tahdonvoimansa. Hän päättää, että on aika asuttaa maapallo jälleen. Tosin edessä on suuri puhdistusoperaatio, ja tällä kertaa sitä ei jätetä yksin robottien huoleksi.

Lopputekstien idyllisissä taustakuvissa maapallo jo vihertää. Ihmiset ovat onnistuneesti korjanneet jälkensä ja oppineet läksynsä. Toivottavasti siihen ei oikeassa elämässä mene 700 vuotta.

sivun alkuun Työpajan juttujen luetteloon Hoksaa nettilehden Hoksaa-lehden etusivulle Toiminimi Hoksaan sivuille