Hoksaa-nettilehti
-teräviä päähänpistoja
Toimitus
Piditkö lukemastasi?
käännän, kirjoitan ja toimitan. Ota yhteyttä, kun tarvitset luotettavaa ja täsmällistä tekijää.
Onko tehtävä haasteellinen? Hyvä.
Pidän asioiden penkomisesta ja kokonaisuuden hahmottamisen synnyttämistä oivalluksista, jotka sitten voin punoa jutuksi ja jakaa lukijoideni kanssa. Työtäni siivittää uuden oppiminen.
Kysymyksiä Eevalle
- Missä asut?
- Muutin pari vuotta sitten ruuhkaiselta Ruhrin alueelta keskeltä Saksaa Espooseen. Keskustan rivitalo postimerkkipuutarhoineen vaihtui omakotitaloon, ja nyt puutarhan hoito, remontointi ja talonmiehenhommat vievät aikaa oman lehden toimittamiselta.
- Mitä olet opiskellut?
- Olen koulutukseltani filosofian tohtori. Opiskelin Helsingin yliopistossa geologiaa, tietojenkäsittelyoppia ja tilastotiedettä. Englanninkielistä geologian ja paleontologian alaan liittyvää väitöskirjaani varten mittasin mikroskoopissani tuhansia koivujen siitepölyjä ja analysoin mittaustuloksiani tilastomatemaattisin menetelmin.
- Mitä olet tehnyt sen jälkeen?
- Sittemmin lapseni Joonatan ja Laura ovat jatkokouluttaneet minua. Vapaahetkinäni olen
opiskellut journalismia ja avustanut esimerkiksi
Tiede-lehteä. Voit lukea juttujani Tiede-lehden arkistossa.
Siinä sivussa olen tutkinut merikapteenisukuni vaiheita. Sukututkimuksen sivutuotteena syntyi nyt Hoksaan jatkokertomuksena julkaistava romaani merille lähtevästä Oskar Sjögrenistä. Oskarilla tai hänen perheensä jäsenillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sukulaisteni kanssa. En myöskään ole koskaan purjehtinut. Hankin laiva- ja merimiestietouteni kirjoista ja museoista. Monien kirjailijoiden ja museoiden lisäksi kiitos merihistorioitsija Yrjö Kaukiaiselle ja Suomen merimuseon Johanna Aartomaalle, jotka auttoivat minua parissa visaisessa purjelaivakauteen liittyvässä kysymyksessä.
Lisäksi olen avustanut Lauran opettajaa pitämällä lukupiiriä kolmasluokkalaisille. Lukeminen on minusta tärkein taito, minkä koulusta voi saada. Se avaa lukemattomia uusia maailmoja ja sen avulla voi oppia melkein mitä tahansa - vaikka purjehtimista (!). Joonatanin koulussa olen pitänyt Suomi-kerhoa. Olen myös koettanut tekstiilityökerhossa saada 5.-9.- luokkalaisia poikia innostumaan ompelusta ja neulomisesta. Moni kerholaisistani kirjoi vohvelikangasta ja suoritti ompelukoneen ajokortin. Yritimme hyödyntää kaikenlaista kierrätysmateriaalia. Pari poikaa sai kipinän ommella pieniä chenillemattoja vanhoista ohuiksi kuluneista lakanoista. Tätä nykyä kirjoitan, toimitan ja käännän omassa toiminimessäni, jonka nimi tietysti on Hoksaa. Toiminimen omalla sivulla voit tutustua sen tarjontaan. - Miltä Hoksaan toimituksessa näyttää?
- Toimitus sijaitsee kotonani Espoossa. Ikkunasta seurailen pihapiiriin asettunutta käpytikkaa, joka syksyisin napsii hapankirsikoita ikkunani edessä olevasta puusta. Keväisin vieraanani on kirjosieppo, joka jostain syystä koputtelee ikkunaan. Ympäri vuoden pihalla temmeltää oravajengi, jonka reitti katolta tikapuita pitkin alas kulkee ikkunani ohi. Eksoottisin näky tänä keväänä oli tien viertä jolkottava kettu. Työmatka on lyhyt, ja aamulla olenkin tavallisesti salamana työpaikallani. Paluumatka sen sijaan usein takkuilee. Jos pääsen irrottautumaan koneelta, ainakin ajatukset viipyilevät työhuoneella.