Hyppää suoraan sisältöön

Hoksaan 24. uutiskirje 21.11. 2008

Saksalaiskoululaiset tyrivät luonnontieteissä: liian vähän tunteja, liikaa elämyksellisyyttä

Kouluhallinto Saksassa ei ole valtakunnallinen asia, vaan esimerkiksi opetussuunnitelmien ja tutkintovaatimusten laatiminen hoidetaan osavaltioiden tasolla. Siksi meillä täällä Nordrhein-Westfalenissa keskellä läntistä Saksaa koululaisilla on erilainen lukujärjestys kuin vaikka Hampurissa tai Baijerissa.

Arvostettu saksalainen sanomalehti Frankfurter Allgemeine Zeitung (FAZ) raportoi 18.11. saksalaisten koululaisten osaamista mitanneen kansallisen PISA-tutkimuksen tuloksia.

Minut pysäytti väite, että luonnontieteiden oppiminen oli heikointa siellä, missä opetuksen elämyksellisyyttä painotettiin eniten ja oppilaat pääsivät soveltamaan oppimaansa.

Tutkimuksessa vertaitiin koululaisten osaamista osavaltioiden kesken. Samalla voitiin tehdä päätelmiä erilaisten opetusmenetelmien tehokkuudesta ja opetukseen käytetyn ajan suhteesta oppimistuloksiin, sillä osavaltioihin jaetussa Saksassa koulujen painotukset vaihtelevat osavaltiosta toiseen.

Korkea tuntimäärä näkyy oppimistuloksissa

Luonnontieteissä parhaiten pärjänneissä osavaltioissa luonnontieteiden opetus on vahvoilla. Erityisesti entisen Itä-Saksan alueella luonnontieteillä on vankka perinne, ja siellä noin joka toisen oppilaan lukujärjestyksessä oli luonnontieteitä, eli biologiaa, fysiikkaa ja kemiaa, yhteensä yli neljä tuntia viikossa. Itäisen Saksan oppilaat menestyivätkin vertailussa keskimääräistä saksalaisoppilasta paremmin.

Hännille taas jäivät osavaltiot, joissa lähes puolet oppilaista nautti luonnontieteiden opetusta alle kaksi tuntia viikossa.

Kohtaus klassisesta Max ja Moritz -kuvakirjasta saksalaisen koulun seinälle ikuistettuna. Max ja Moritz keksivät luovasti aina uusia kujeita ja pitivät koulumestari Lämpelia pilkkanaan. Lopuksi paha sai palkkansa. "Pojat joista ei ollut hyviksi jauhettiin siis jyviksi". Seinällä lukee: "Siispä johtopäätös kuuluu: Jotakin ihmisen on opittava." © Gila/Pixelio / www.pixelio.de

Oppi ei mene perille tutkimalla ja kokeilemalla

Yksin tuntimäärä ei selitä eroja osaamisessa, vaan opetusmuodolla on ratkaiseva merkitys, kirjoittaa FAZ. Lehti toteaa, että osaaminen oli heikointa siellä, missä oppilailla oli ollut tilaisuus tehdä kokeita, kehittää omia ideoita tai soveltaa oppimaansa koulun ulkopuoliseen maailmaan. Parhaaseen tulokseen ylsivät ne osavaltiot, joissa vallitsee perinteinen opettajajohtoinen tyyli ja opetuksen elämyksellisyys ja tutkiva ote ovat sivuseikkoja.

Onko elämyksellinen, oppilaslähtöinen opetus sitten huonoa? Pitäisikö pidättäytyä vain vanhassa luokkaopetuksessa, jossa opettaja paasaa luokan edessä ja oppilaat tekevät muistiinpanoja? Tutkimukset aivojen toiminnasta kannustavat ennemmin yhdistämään opittavaan tunnetta ja toimintaa. Ja FAZ:kin myöntää, että tuloksellisuudesta huolimatta perinteisellä tyylillä ei onnistuttu herättämään oppilaiden innostusta luonnontieteisiin. Mikä opetuksessa sitten mättää?

Onko koulussa ajattelu toivottavaa, kuten taulussa lukee, vai olisiko parempi kytkeä pää pois päältä? © Geralt/Pixelio / www.pixelio.de

Miksi elämyksellinen opetus ei pure?

Itse näen kokeellisen opetuksen epäonnistumiseen kaksi mahdollista syytä. Toinen on kasvatuskulttuuri ja toinen opettamisperinne.

Kokeellinen oppiminen vaatii kykyä ajatella ja esittää kysymyksiä. Useimmilta kohtaamiltani saksalaisilta lapsilta kuitenkin puuttuu uskallusta kysellä ja ilmaista mielipiteitään. Olen huomannut sen sekä kotona että vetämissäni lasten kerhoissa.

Lapset oppivat tottelemaan eivät ajattelemaan

Kodeissa vallitsee autoritaarinen tyyli. Aikuisia ja heidän mielipiteitään ei tule kyseenalaistaa. Ystäväni totesikin ykskantaan, että heillä asiat pannaan halki ”nopeasti ja kivuttomasti”.

Meillä taas edetään ehkä aikuisten kannalta kivuliaamin: kuullaan lasten mielipidettä, keskustellaan ja otetaan lapset huomioon ajattelevina olentoina heitä itseään koskevissa asioissa. Tahdommekin kasvattaa lapsistamme oma-aloitteisia, itsenäisesti ajattelevia ja auktoriteetit tarvittaessa kyseenalaistavia yksilöitä, jotka tekevät omat ratkaisunsa.

Ilmeisesti olemme myös onnistuneet. Viime viikolla tyttäreni luokanopettaja kehui vanhempien vartissa, että tyttäreni on usein ainoa, joka viittaa ja innostuu keskustelemaan ja esittämään mielipiteitään asiasta kuin asiasta.

Heikko PISA-menestys rassaa saksalaisia

Vuoden 2006 kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa Saksan koululaiset sijoittuivat luonnontieteiden osaamisessa vasta 13. sijalle. Nyt raportoidun kansallisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tarkemmin, mistä kiikastaa.

Saksan kansalliseen PISAan osallistui 40 000 15-vuotiasta koululaista 1500 koulusta.

Tutkimus liittyy suureen saksalaiseen koulukeskusteluun, joka virisi odotetttua heikompien PISA-näyttöjen siivittämänä. Saksalaiset ovat hakeneet mallia tutkimuksissa loistaneen Suomen kouluista. Ylioppilastutkintoon vaadittavien opiskeluvuosien määrää on jo vähennetty Suomen mallin mukaan 12 vuoteen.

Toinen lääke on niin sanottu kokopäiväkoulu, jossa oppilaille tarjotaan iltapäivällä lämmin ateria, ohjattua vapaa-ajan toimintaa ja opastusta läksyjen teossa. Toistaiseksi kokopäiväkoulutoiminta on maksullista, ja sitä käyttävät alaluokkien oppilaat, joiden vanhemmat ovat iltapäivisin töissä.

Lasten taideopettaja taas kertoi, että poikani tulee perjantaisin työpajaan pää ajatuksia pursuten ja haastaa opettajan kysymyksillään. Esimerkiksi toissaviikolla he opettajan kanssa yhdessä pähkäilivät, kuinka kuvata palikkarakennus sammakkoperspektiivistä. Muut taidekurssilaiset taas odottavat, että kaikki uudet ajatukset tulevat opettajalta. Opettajasta tilanne on vaikea, koska hänestä olisi mukava kuulla oppilailta itseltään, mistä he olisivat kiinnostuneita ja sopeuttaaa opetuksensa toiveitten mukaiseksi.

Opettajat eivät anna tilaa omalle aktiivisuudelle

Meidän onneksi kumpikin opettaja koki oppilaan oman aktiivisuuden positiivisena. Niin ei kuitenkaan välttämättä ole. Poikani mielestä juuri se on syynä elämyksellisen luonnontieteen opetuksen epäonnistumiseen Saksassa. Hänestä opettajat eivät osaa antaa tilaa oppilaan omille ajatuksille.

Meidän vanhaa oppikoulua vastaavasta Gymnasiumista yksityiseen vuorovaikutteisuutta ja ryhmätyöskentelyä painottavaan yhtenäiskouluun vaihtanut poika toteaakin: ”Nykyiseltä opelta voin kysyä, jos jokin asia jää vaivaamaan. Entisessä koulussa sitä ei olisi sallittu.”

Poikani valittaa myös, että kokeet ovat usein itsestään selviä. ”Tuloksen tietää jo ennalta.” On todella mahdollista, että perinteiseen luokkaopetukseen tottuneilta opettajilta puuttuu toisenlaiseen opetukseen sopiva ote. Jos oppilailla teetetään kokeita vain siksi, että se nyt on pop ja niin täytetään opetushallinnon toive, koko homma jää pinnalliseksi.

Nähtäväksi jää, pannaanko opetus remonttiin. FAZ:in otsikko perää luonnontieteen tuntimäärien nostamista, mutta ei puutu opetusmuotoon. Jutun sisältö ei kuitenkaan kannusta lisäämään elämyksellisyyden osuutta opetuksessa - päinvastoin. Palautetaanko oppilaat laboratoriosta pulpettiin?

hoksaamisiin, Eeva

Lisää taustatietoa Eevasta ja Hoksaasta

Hoksaa-lehden Hoksaa-lehden etusivulle sivun alkuun