Hyppää suoraan sisältöön

Hoksaan kahdeksastoista uutiskirje 18.10. 2008

Kouluruoka kunniaan

"Siinä mitään juhlimista", tuhahti poikani viime viikolla kun kuuli Suomen kouluissa syödystä kouluruuan 60-vuotisjuhlalounaasta. Ehkä moni muu on samaa mieltä. Kouluruoka ei aina maistu huippuhyvältä, ja sen laadussakin on varmasti parantamisen varaa. Silti se on hieno asia ja ansaitsee juhlansa.

Saksassa opiskellaan eväiden voimin

Meillä Saksassa koululaiset nappaavat aamulla kotoa mukaansa voileivän tai sämpylän, jonka turvin heidän on jaksettava pitkälle iltapäivään. Eväät syödään jossain välissä välitunnilla. Aikaa ei ole paljon, varsinkaan kun ainakin meidän kokemuksemme mukaan useimmat välitunnit ovat vain viisiminuuttisia taukoja, jotka on tarkoitettu luokasta toiseen siirtymiseen. Ruokavälitunniksi tarkoitettu on vähän pidempi, mutta aikaa olisi tarkoitus jäädä myös kevyeen happihyppelyyn.

Mummon koulussa syötiin valaskalasoppaa

Kouluruuan alkuaikoina ruoka oli vaatimatonta. Äitini kertoo, että hänen koulussaan 1950-luvulla tarjottiin lounaaksi puuroa, hernekeittoa tai maitoon keitettyä perunasoppaa, jonka oppilaat ristivät valaskalakeitoksi. Valas kun ei ole kala, ei valaskalakeitossa ole yhtään kalaa vaan pelkkää perunaa.

Samanlaisin eväin opiskeli kertomansa mukaan isänikin, joka aloitti koulunsa jo 1940-luvun alkupuoliskolla. Koululuruokaa ei silloin vielä virallisesti ollut, mutta ilmeisesti toisilla paikkakunnilla muonitusta silti järjestettiin, mahdollisesti talkoovoimin.

Ei ihme, että oppilailta eväät jäävät laukkuun. Siksi moni äiti turvautuukin eväitä laittaessaan makean houkutttelevaan voimaan. Kunhan lapsi söisi edes jotakin. Iltapäivällä sama lapsi ehkä lämmittää pakastepitsan tai voitelee taas pari leipää, ja illalla syödään yhdessä iltapalaksi sämpylöitä. Saksalaiset näyttävät käyvän leivällä.

Ennen koululaiset palasivat kotiin ruokapöydän ääreen. Äiti oli kotona ja huolehti päivän lämpimästä ateriasta. Nytkin niin on keskimäärin useammin kuin Suomessa, mutta myös Saksassa äitien kokopäiväinen työssäkäynti on yleistynyt.

Äidit myyvät sämpylöitä ja leivonnaisia

Monissa kouluissa tilannetta yritetään korjata vapaaehtoisvoimin järkätyn aamupäivän kioskitoiminnan turvin. Äidit myyvät koululaisille sämpylöitä ja muita leivonnaisia. Joissakin harvoissa kouluissa on myös tarjolla lämmin ruoka. Niin sanotuiksi kokopäiväkouluiksi kutsutut, käytännössä iltapäivähoitoa tarjoavat ala-asteet, huolehtivat siitä, että iltapäiväksi jäävät oppilaat saavat lämpimän aterian. Mutta ilmaista, tai siis yhteisin verovaroin kustannettua, ruoka ei ole missään.

Poikani koulussa tarjotaan päivittäin lämmin ateria. Keittiö tasapainoilee jatkuvasti oppilaiden maku- ja vanhempien terveellisyysvaatimusten välillä. Kaikkia on mahdoton miellyttää. Silti tuhahdus ei ollut täysin aiheeton. Viime aikoina ruuan laadussa on todella ollut rutkasti toivomisen varaa. Siitä vanhempien lähettämä koemaistaja oli testiviikon jälkeen oppilaiden kanssa ehdottomasti samaa mieltä. Ongelmana on, että hyvää keittiöyrittäjää on vaikea saada. Harva on valmis toimimaan pelkästään vanhempien pulittamien ruokamaksujen varassa, ja laadusta tinkiminen on tapa lisätä omia tuloja.

Keskitetyssä ja ilmaisessa kouluruuassa on siis puolensa. Nauttikaa tai ainakin tankatkaa sillä itsenne iltapäivän koitoksia varten!

hoksaamisin ensi viikkoon, Eeva

P.S. Sain tällä viikolla uuden avustajan. Tsekkaa Tiina-Maria Leinosen jutut Minustako tiedetoimittaja? ja Viestejä Maasta avaruuden muukalaisille. Hienoa! Uudet avustajat ja jutut ovat vastakin tervetulleita.

Lisää taustatietoa Eevasta ja Hoksaasta

Hoksaa-lehden Hoksaa-lehden etusivulle sivun alkuun