Hyppää suoraan sisältöön

Ankkalaivaston haaksirikko on mannaa merentutkijoille

Vuonna 1992 tuhansia kylpyleluja joutui merihätään. Osa niistä on noussut maihin eri puolilla maailmaa, osa jatkaa edelleen kierrostaan valtamerillä. Matkallaan lelut ovat auttaneet tutkijoita kartoittamaan merivirtojen liikkeitä.

Muoviankat merihädässä

Viisitoista vuotta sitten itäisellä Tyynellä merellä 29 000 kylpylelua joutui veden varaan. Kiinasta Yhdysvaltoihin matkalla olleita ankkoja, kilpikonnia, majavia ja sammakoita sisältävä kontti putosi rahtialuksesta aaltojen syliin. Ankat kavereineen jäivät ajelehtimaan merivirtojen armoille.

Ankkojen rantautumiset kertovat merivirtojen liikkeistä

Ensimmäiset haaksirikkoiset rantautuivat Alaskaan vuonna 1992, heti kohtalokkaan tammikuisen myrsky-yön jälkeisenä syksynä. Siitä lähtien merentutkija ja rantaan ajelehtineen hylkytavaran keräilijä Curtis Ebbesmeyer on jäljittänyt lelujen maihinnousuja. Hän on etsintäkuuluttanut ankkoja nettisivuillaan, ja aina silloin tällöin ankat ovat uineet uutisiinkin.

Rantautumisten perusteella Ebbesmeier kartoittaa kylpylelujen matkareittejä merivirtojen pyörteissä ja saa lisää tietoa virtausten reiteistä ja nopeuksista. Kalastajat hyötyvät virtaustiedoista, ja voidaanpa niiden avulla löytää merihätään joutuneita ihmisiäkin. Pääsyy tutkimukseen on kuintekin merivirtojen yhteys ilmastoon.

Tieto virtauksista tuottaa luotettavampia ilmastoennusteita

Merivirrat säätelevät ilmastoa. Tuttu on esimerkiksi Golf-virran Eurooppaa lämmittävä vaikutus. Kun tutkijat oppivat lisää merivirroista, pystytään entistä luotettavammin ja tarkemmin arvioimaan, mitä esimerkiksi Golf-virralle käy ja millaiseksi ilmasto muuttuu, kun lämpötila maapallolla kohoaa, merien vedet lämpenevät ja jäätiköt sulavat.

Vuosien kuluessa kelluvia leluja on rantautunut lisää, sitkeimmät niistä vasta neljän pohjoisen Tyynenmeren kierroksen jälkeen. Osa on onnistunut hyppäämään karusellista ja suunnannut etelän aurinkoon Australian ja Etelä-Amerikan rannikolle. Karaistuneimmat ovat päätyneet aaltojen viskaamina Alaskaan. Ebbesmeierin arvion mukaan satakunta kaikkein kylmäpäisintä on ajelehtinut Pohjoiselle Jäämerelle ja kulkeutunut sieltä jään mukana Pohjoisnavan yli Atlantille. Naparetkestä todistavat kaksi vuonna 2003 Atlantin rannikolla maihin noussutta kylpylelua.

Muovilelun matka ei pääty koskaan

Viime kesänä Brittein saarilla odotettiin lisää rantautumisia, mutta ankkojen joukkomaihinnousu jäi kokematta. Vesirajaa kolunneiden aarteenetsijöiden mukaan vain pari lelua löysi rantaan Englannin lounaisrannikolla. Edes kelluvien lelujen valmistajan lupaama sadan dollarin löytöpalkkio ei tuonut karkulaisia julkisuuteen.

Eivät kulkurit silti ole mihinkään kadonneet. Ne jatkavat matkaansa vielä vuosikymmeniä, ellei -satoja. Ajan mittaan niihin tulee halkeamia. Aurinko hajottaa ne yhä pienemmiksi sirpaleiksi, ja ne sekoittuvat aalloilla kelluvan kirkkaanvärisen muovisälän massaan. Vaikka lelut hajoavat, niiden muovi ei. Se jatkaa elämäänsä meressä, ellei vuorovesi heitä sitä rannalle tai albatrossi lennätä pesäänsä poikastensa ruuaksi.

Tämä kuva on Algalita merentutkimussäätiön nettisivuilta www.algalita.org. Säätiö on keskittynyt tutkimaan erityisesti muoviroskan valtaaman meren tilaa. Säätiön sivustolla on kuvagalleria ja englanninkielisiä merentutkimuksesta ja suojelusta kertovia videopätkiä..

Haluatko tietää lisää? Lue Hoksaan juttu Apua! Hukumme muoviin!

Lisätietoja:
  • Merentutkija ja hylkytavaran keräilijä Curtis Ebbesmeyerin sivuilla on kuvia ja englanninkielisiä tarinoita löydöistä eri puolilta maailmaa

Planeetta Maan juttujen luetteloon Hoksaa-lehden Hoksaa-lehden etusivulle sivun alkuun

  • Toiminimi Hoksaan sivuille