Hyppää suoraan sisältöön

Fiksut lonkerot ja terävä pää

Mustekalat ovat selkärangattomien älykköjä. Nehän ovatkin lonkeroiden lisäksi pelkkää päätä. Ja ne osaavat myös käyttää päätään. Ne selviävät älyllisistä haasteista ja oppivat kokemuksistaan – suoritus, jonka me selkärankaiset yksin luulimme hallitsevamme.

Mustekalojen toimet tuntuvat käyvän järkeen. Ne vaikuttavat tekevän suunnitelmia ja punovan juonia ihan niin kuin me, ja kuitenkin ne ovat selkärangattomia nilviäisiä, simpukoiden ja etanoiden sukulaisia, joiden sukulinja erosi meistä selkärankaisista jo 1,2 miljardia vuotta sitten.

  • Mustekaloilla on luonne- tai ainakin temperamenttieroja, jotka tulevat selvästi ilmi akvaristien hoidokeilleen antamista nimistä. Seattlen akvaarion jättiläistursaiden hoitajat ovat tutustuneet esimerkiksi ärhäkkään Dolores Pimentoon ja sopeutuvaiseen Harryyn sekä lonkeroillaan lähentelemään pyrkivään Leisure Suit Larryyn. Helsingin Sea Life -merimaailman akvaristit muistelevat lämmöllä lonkerotursas Raivoa.
  • Akvaarioissa asuvat tursaat oppivat tunnistamaan hoitajansa. Ne nousevat pintaan tervehtimään ystäviään ja rankaisevat vesisuihkulla kerran niitä ärsyttänyttä.
  • Tursaat myös oppivat avaamaan lapsilukollisia purkkeja. Roland Anderson kertoo, että kun hän antoi hoidokeilleen lapsilukollisen purkin, ensimmäisenä päivänä ne ähelsivät sen kimpussa tunnin, mutta viikossa ne oppivat avaamaan herkkukätkön viidessä minuutissa.
  • Luonnossa mustekalat kohtaavat toisenlaisia pakkauksia - simpukoita. Avaamismenetelmän ne valitsevat kunkin simpukkalajin kuoren vahvuuden mukaan.
  • Mustekaloilla on sifoni, jota ne käyttävät suihkumoottorin tapaan nopeisiin spurtteihin. Mustekalatutukijat kertovat tursaiden käyttävän vesisuihkuaan myös työkalun tapaan esimerkiksi pesäkolon siivoamiseen tai leikkimiseen. Akvaarioissa elävät mustekalat toisinaan suihkauttavat esineen luotaan ja odottavat, että virtaus taas palauttaa sen. Ihan niin kuin ne pallottelisivat!
  • Akvaristit kertovat tursaista, jotka yön turvin livahtavat altaistaan ja käyvät herkuttelemassa viereisissä kala-altaissa. Retkensä päätteeksi ne valuvat takaisin omaan akvaarioonsa. Ihan niin kuin ne olisivat juonineet kaiken etukäteen! Aamulla piknikki kuitenkin paljastuu, sillä kalarosvo on jättänyt märkiä jälkiä seiniin ja lattioille.
  • Mustekalat osaavat käyttää maamerkkejä suunnistaessaan ruuanhakumatkoillaan, tunnistavat kuvioita ja oppivat erottamaan tutkijoiden rakentamat sokkelot toisistaan.
  • Ruumiinmassaan suhteutettuna mustekalojen aivot ovat suuremmat kuin matelijoiden ja kalojen. Sen sijaan meihin nisäkkäisiin verrattuna niiden aivot eivät ole erityisen suuret. Niiden hermosto on kuitenkin rakentunut hyvin toisella lailla kuin meidän. Yli puolet hermoista sijaitsee fiksuissa lonkeroissa, jotka kykenevätkin toimimaan osittain itsenäisesti ilman aivojen ohjausta.
  • Mustekalojen älykkyyttä tutkinut akvaristi Roland Anderson Seattlen akvaariosta USA:sta toteaa, että mustekalat eivät ole yhtä älykkäitä kuin kissat, koirat tai rotat, mutta älykkäämpiä kuin useimmat kalat ja monet linnut.
Mustekalan silmän alla näkyvä valkoinen putki on sen sifoni, josta se voi suihkuttaa vettä. Suihkun avulla se voi tehdä nopeita spurtteja tai vaikka siivota.
Mustekalat ovat pääjalkaisia

Mustekalat kuuluvat nilviäisluokkaan nimeltä pääjalkaiset. Pääjalkaiset ovat nimensä mukaan pelkkää päätä ja jalkaa.

Nykyisin tunnetaan noin 650 pääjalkaislajia. Lisäksi fossiileina on löydetty kymmenkertainen määrä aikaisemmin eläneitä ja sukupuuttoon kuolleita lajeja.

Tuttavallisemmin kaikkia pääjalkaisia kutsutaan usein mustekaloiksi. Tarkasti ottaen mustekalat ovat vain toinen nykyisin elävien pääjalkaisten alaluokista. Toiseen kuuluvat kerälle kiertyneessä kuoressa asuvat helmiveneet.

Nykymerissä helmiveneiden ryhmä on pieni, mutta ordoviikkikaudella, 488-444 miljoonaa vuotta sitten helmiveneiden monimuotoisuus oli huipussaan. Silloin pääjalkaisten esiäidit hallitsivat maailman meriä, myös meidän muinais-Itämertamme. Oikosarviksi nimetyt merten valtiaat asuivat suorassa jäätelötötteröä tai porkkanaa muistuttavassa kuoressa. Suurimmat niistä venyivät yhdeksän metrin mittaisiksi. Muita muinaispääjalkaisia ovat fossiiliset kiekkomaiset ammoniitit.

Mustekaloilla on kahdeksan tai kymmenen lonkeroa. Seepiat ja kalmarit ovat kymmenlonkeroisia. Tursaat kahdeksanlonkeroisia. Mustekalojen älykkyyttä tutkivat biologit ja psykologit ovat keskittyneet tursaisiin, joiden käyttäytymistä heidän on ollut helppo seurata, sillä ne sopeutuvat nopeasti akvaario-oloihin.

Lisää ordoviikin oikosarvista ja pääjalkaisista.

Lisätietoa:

sivun alkuun Biosfäärin juttuluetteloon Hoksaa-lehden Hoksaa-lehden etusivulle