Hyppää suoraan sisältöön

Mustekalat ovat merten monitaitureita

Haihtuu pilveen, muuttaa muotoaan, väriään ja kuviointiaan ja sulautuu ympäristöön kuin ympäristöön. Mustekaloilla on monia erikoislaatuisia kykyjä, joiden avulla ne voivat hämätä petoja, saaliseläimiään ja joskus toisiaankin.

Viestivät värein

Mustekalat ilmaisevat väreillä myös mielialaansa, esimerkiksi paritteluhalukkuutta.

Vaikka mustekalat ovat petoja, ovat ne myös itse haluttua riistaa. Koska mustekaloilla ei ole suojapanssaria, ne tarvitsevat muita puolustuskeinoja. Useimmat mustekalat muuttavat salamannopeasti väriään ja osaavat nostattaa iholleen pintakuvioita.

Värinvaihdon salaisuus ovat ihon kromatoforit eli värisolut. Supistamalla ja rentouttamalla värisoluja ympäröiviä lihaksia mustekala säätelee ihonsa väritystä. Jokainen värisolu saa hermoston kautta omat yksilölliset ohjeensa. Siksi värinvaihto käy alle sekunnissa. Ja kun värisoluja on tuhansia, on mustekalalla varmasti aina sopivaa päällepantavaa.

Vaaran uhatessa moni mustekala maastoutuu sulautumalla ympäristön väreihin. Värisolujen lisäksi sillä on ihollaan myös peilisoluja, jotka tehostavat vaikutelmaa heijastamalla ympäristön värejä.

Naamioitumisen mestari

Joustava mustekala voi turvautua myös valepukuun. Siinä tutkijoiden matkijatursaaksi (engl. mimic octopus) ristimä otus on mestari. Se voi tilanteen mukaan omaksua erilaisia valepukuja. Vaaran uhatessa se tekeytyy esimerkiksi myrkylliseksi merikäärmeeksi omaksumalla mustakeltaisen käärmeen raidoituksen ja kurottamalla kaksi lonkeroa käärmemäisesti toisistaan poispäin. Ylimääräiset kuusi lonkeroa se panee piiloon.

Toisinaan urokset pukeutuvat naaraiksi. Ne ottavat pintaansa naaraan värityksen ja pääsevät valepuvussaan lyöttäytymään vapaasti mielitiettynsä seuraan, vaikka sitä vartioikin niitä itseään vahvempi uros. Siinä äly taas kerran voittaa muskelit.

Tursaat ovat joustavia ja niillä on kahdeksan lonkeroa. kuva: Clipart etc -kuvakirjasto
Mustekalat ovat pääjalkaisia

Mustekalat kuuluvat nilviäisluokkaan nimeltä pääjalkaiset. Pääjalkaiset ovat nimensä mukaan pelkkää päätä ja jalkaa.

Nykyisin tunnetaan noin 650 pääjalkaislajia. Lisäksi fossiileina on löydetty kymmenkertainen määrä aikaisemmin eläneitä ja sukupuuttoon kuolleita lajeja.

Tuttavallisemmin kaikkia pääjalkaisia kutsutaan usein mustekaloiksi. Tarkasti ottaen mustekalat ovat vain toinen nykyisin elävien pääjalkaisten alaluokista. Toiseen kuuluvat kerälle kiertyneessä kuoressa asuvat helmiveneet.

Nykymerissä helmiveneiden ryhmä on pieni, mutta ordoviikkikaudella, 488-444 miljoonaa vuotta sitten helmiveneiden monimuotoisuus oli huipussaan. Silloin pääjalkaisten esiäidit hallitsivat maailman meriä, myös meidän muinais-Itämertamme. Oikosarviksi nimetyt merten valtiaat asuivat suorassa jäätelötötteröä tai porkkanaa muistuttavassa kuoressa. Suurimmat niistä venyivät yhdeksän metrin mittaisiksi. Muita muinaispääjalkaisia ovat fossiiliset kiekkomaiset ammoniitit.

Mustekaloilla on kahdeksan tai kymmenen lonkeroa. Seepiat ja kalmarit ovat kymmenlonkeroisia. Tursaat kahdeksanlonkeroisia.

Lisää pääjalkaisista Sea Life merimaailman sivustolla.

Seepioilla on kymmenen lonkeroa ja sisäinen tukiranka, jonka avulla ne säätelevät uintisyvyyttään. kuva: Clipart etc -kuvakirjasto
Kalmareita on kaikenkokoisia parikymmenmetrisistä jättiläisistä lilliputteihin. kuva: Clipart etc -kuvakirjasto

Tursas muuttaa muotoaan ja mahtuu pienistä aukoista

Tursaan ruumis on pelkkää lihasta. Ainoa kova osa siinä on nokka. Siksi se pystyy muuttamaan muotoaan, pakenemaan pienistäkin raoista ja kolmesataakiloisenakin luikertelemaan ohuissa putkistoissa. Tursas mahtuu työntymään ulos jopa pingispallon pitävästä reiästä. Sen lonkeroilta ei ruoka pullossakaan ole turvassa, jos korkissa vaan on pienikin reikä.

Haihtuu mustepilveen

Vaaran uhatessa mustekala suihkuttaa tummaa väriä veteen laajaksi pilveksi ja pakenee paikalta ennen kuin näkymä selkiää. Muste ärsyttää saalistajan silmiä ja lamauttaa makuaistin. Tempun osaavat melkein kaikki mustekalat.

Saalistajalle jää pelkkä lonkero käteen


Täpärässä tilanteessa tursas voi toimia kuin sisilisko. Se irrottaa yhden lonkeron ja pakenee vähin äänin paikalta, kun hämääntynyt peto jää ihmettelemään sätkivää ja väriä vaihtavaa irtonaista uloketta. Vamma korjaantuu, ja aikanaan irronneen lonkeron tilalle kasvaa uusi.

Riuttakalmari ©Mary L. Frost Coral Reef Alliance

Kuusi kättä ja kaksi jalkaa

Viime kesänä Sea Life –akvaarioissa eri puolilla Eurooppaa tutkittiin kahdeksanlonkeroisten tursaiden kätisyyttä. Akvaristien ja vierailijoiden havaintojen perusteella tultiin siihen tulokseen, että kuudella etummaisella lonkerollaan mustekala ruokailee, tarttuu esineisiin ja käsittelee niitä. Kahdella takimmaisella ne mönkivät pitkin pohjaa ja tönäisevät itsensä liikkeelle lähtiessään uimaan. Uidessaan se taas käyttää etulonkeroitaan.

Koloonsa käpertynyt tursas. Kuvassa näkyy tursaan silmä ja lonkerojen imukuppeja.NOAAn kuvakirjasto

Merten siniverisiä

Mustekalojen suonissa virtaa sininen veri. Ihmisen veren punainen väri johtuu rautapitoisesta hemoglobiinista. Hemoglobiini kuljettaa happea. Mustekalojen veressä vastaava tehtävä on kuparilla. Kupariyhdiste värjää veren siniseksi.

Kolme sydäntä

Mustekalojen veren happipitoisuus on suhteellisen alhainen. Siksi ne pitävät yllä korkeaa verenpainetta ja tarvitsevat kolme sydäntä. Kaksi pumppaa verta kiduksiin ja yksi huolehtii muusta verenkierrosta.

Suihkumoottorista vauhtia

Mustekalan silmän alta esiin pistävä putki on sen sifoni.©Chuck Savall Coral Reef Alliance

Mustekalat liikkuvat pääasiassa pohjaa pitkin ryömimällä. Kun ne uivat, ne saavat vauhtia liikuttamalla lonkeroitaan tai vesisuihkun avulla.

Ne ottavat vettä kidusonteloonsa ja purskauttavat sen ulos ontelosta esiin pistävästä putkesta, sifonista. Sifoni toimii samaan tapaan kuin suihkumoottori tai täyteen puhallettu ilmapallo, joka irti päästettäessä suhahtaa ilmaan. Mustekala vaan voi vielä ohjailla menoaan. Kun se tahtoo liikkua eteenpäin, se kääntää sifonin suun taakse. Peruutus taas onnistuu suuntaamalla suihku eteenpäin.

Sifonit sijaitsevat mustekalan silmien alla. Sifonistaan se voi purskauttaa vesisuihkun, jonka avulla se tekee tehdä nopeita spurtteja. Se vi käyttää suihkua myös vesipyssynä tai "painepesurina".

Mustekalat käyttävät sifoniaan myös vesipyssynä ja pesurina. Pyssyllä ne karkoittavat tunkeilijoita. Ilmankos moni akvaristi on mustekala-altaan äärellä kastunut! Ja pesäkoloa siivotessaan ne keräävät roskat ihopoimuun, kuljettavat ne pesän suuaukolle ja suihkauttavat menemään.

Ruoka kulkee aivojen läpi

Ruoka mustekalan vatsaan kulkee aivojen läpi. Sillä on rengasmaiset aivot, joiden läpi kulkee ruokatorvi.

Saaliiksi kelpaa myös hai

Mustekalat ovat lihansyöjiä. Vaikka niillä ei ole hampaita tai muita näkyviä aseita, ne ovat tehokkaita petoja. Ne saalistavat haju- ja tuntoaistin avulla pieniä kaloja, katkarapuja, hummereita ja simpukoita.

Seattlen akvaarion akvaristien tyrmistykseksi heidän hoidokkinsa ovat käyneet myös samassa altaassa asuvien metristen haiden kimppuun. Nopealla huitaisulla mustekalat kietaisevat saaliin lonkeroonsa ja vievät sen sitten lonkeroiden keskellä sijaitsevaan suuhun. Nokkamaiset leuat iskeytyvät saaliiseen, joka lamaantuu leukojen erittämästä myrkystä.

Lisääntyvät vain kerran elämässä

Kun mustekalat parittelevat, uros hedelmöittää naaraan panemalla erityisellä parittelulonkerolla hedelmöittäviä sukusolupaketteja naaraan ruumiin sisään. Se voi myös irrottaa lonkeronsa ja antaa sen naaraalle vastaisuuden varalle.

Naaras huolehtii munista. Se ripustaa munaryppäät kotikolonsa kattoon ja suihkuttaa sifonistaan hapekasta vettä niiden päälle. Se myös korjaa pois munista roikkuvan levän ja lian. Kun munat kuoriutuvat, naaras on tehnyt tehtävänsä ja kuihtuu pois. Myös uros kuolee pian parittelun jälkeen.

Pieni sinirengastursas on tappavan myrkyllinen

Pieni mutta pippurinen sinirengastursas. Sen syljen sisältämä hermomyrkky on ihmisellekin hengenvaarallista.

Australian ja Japanin vesillä elävä sinirengastursas on ainoa mustekala, jonka erittämä myrkky on ihmisellekin hengenvaarallista. Se on vajaan kämmenen kokoinen, mutta sen sylki sisältää vahvaa hermomyrkkyä. Myrkky voi tappaa ihmisen, joka astuu sinirengastursaan päälle tai käsittelee sellaista.

Lisätietoa:

sivun alkuun Biosfäärin juttuluetteloon Hoksaa-lehden Hoksaa-lehden etusivulle

  • Toiminimi Hoksaan sivuille