Hyppää suoraan sisältöön

Rakenna oma lennätin

Rakensimme yksinkertaisen lennättimen selvittääksemme käytännössä, kuinka lennätin oikein toimi. Jos haluat ensin tietää lennättimen historiasta ja sen toiminnasta teoriassa, tutustu ensin Hoksaan Aikakoneessa 1800-luvun digiviestintään.

Tarvikkeet:
  • Laudanpätkä tai pala puulevyä alustaksi
  • toinen pienempi puun pala, tarkempi koko selviää rakentamisen aikana
  • Pieniä nauloja
  • 2 suurtaRAUTAnaulaa
  • Ohut rautapitoinen metalliliuska, esimerkiksi säilykepurkin kannesta (sen pitää tarttua magneettiin)
  • puinen pyykkipoika
  • 2 metallista (päällystämätöntä) nastaa
  • litteä paristo
  • Ohutta eristettyä (ei siis paljasta metallia) sähköjohdinta
  • Teippiä
  • Vasara
  • Tongit tai pihdit tms. metallin leikkaamiseen

Lennättimen rakennus vaihe vaiheelta:

1. Sähkömagneetti

Sähkömagneetin ytimeksi tarvitaan iso rautanaula ja pitkä pätkä johdinta.

Otimme noin kahdeksansenttisen naulan ja aloimme kiertää johtoa sen ympärille. Aloittaessa jätimme johtimen alkupäätä sen verran reilusti näkyviin, että se vielä ylettyi valmiista sähkömagneetista virtalähteeseen. Arvelimme, että 20 sentin häntä riittää.

Jatkoimme kiertämistä, kunnes rautanaula oli alapäätään lukunnottamatta muumoitunut 200 johtokiepin alle.

Naulasimme valmiin sähkömagneetin lennätinlaiteiston alustana toimivaan lautaan lähelle laudan reunaa.

2. Virtalähde

Käytimme virtalähteenä litteää paristoa. Teippasimme sähkömagneetista tulevan johtimen pään sen toiseen napaan ja toiseen pätkän irtonaista johtoa. Irtonaisen johdon pituudella ei niin ole väliä. Tärkeää on vain, että se ylettyy seuraavaksi rakennettavaan lähettimeen asti.

Lopuksi teippasimme pariston kiinni alustaan.

Johtojen kiinnitys:

Jotta virta pääsee esteettä kulkemaan, pitää muovikuorella eristetyn johdon päistä ennen kiinittämistä poistaa kuori.

Kuori johdon päätä lyhyeltä matkalta, paina paljastetun metallisen johtimen pää sitten kiinni patterin metalliliuskaan ja teippaa kiinni.

3. Lähetin eli sähkötysavain

Seuraavaksi valmistimme lähettimen puisesta pyykkipojasta ja kadesta metallisesta nastasta.

Painoimme pyykkipojan nipistyspäähän kummallekin puolelle metallisen nastan. Toisen nastan alle panimme sähkömagneetista ja toisen alle patterista tulevan johdon pään. Sitten painoimme nastat tiiviisti paikoilleen.

Toinen nasta puristi samalla pyykkipoikalähettimen kiinni lennättimen alustana toimivaan lautaan. Naulasimme vielä varmuuden vuoksi pyykkipojan toisesta päästään varovasti kiinni alustaan.

Kun pyykkipoika nyt nipistetään kiinni, johdon päät metallisten nastojen alla pääsevät kontaktiin keskenään. Virtapiiri sulkeutuu ja virta pääsee kulkemaan saähkömagneettiin.

Nyt virtapiirin osat ovat valmiit, mutta vielä puuttuu vastaanotin. Sen on tarkoitus naksahtaa, kun virtapiirissä kulkee sähköä.

4. Vastaanotin eli summeri

Vastaanottimeen tarvitaan se toinen suuri rautanaula tai ruuvikin käy, pienempi pala puuta ja tyhjä säilykepurkki.

Aluksi varmistimme, että magneetti veti puoleensa valitsemamme säilykepurkin kannen metallia. Minkään muunlainen metalli ei käy, sillä silloin sähkömagneetin käynnistyessä ei tapahdu mitään.

Leikkasimme kannesta parin sentin levyisen kaistaleen metallia.

Sitten ruuvasimme ison rautaruuvin sähkömagneetin viereen siten että sen pää jäi sähkömagneettinaulan päätä ylemmäs.

Seuraavaksi rakensimme leikkaamastamme metalliliuskasta ja puunpalasta alimmassa kuvassa näkyvän naksuttimen. Naksuttimen rakentamisessa jouduimme useaan kertaan sovittelemaan puupalan korkeutta ja vähän siirtämään naulaakin ennen kuin saimme sen nakuttamaan haluamallamme tavalla.

Näin naksutin toimii

Puunpalan on tarkoitus toimia metalliliuskan telineenä siten, että metalliliuska sijaitsee juuri sähkömagneetin yläpuolella, mutta ei koske sitä. Kun pyykkipoikakytkintä painetaan, sähkömagneetti magnetisoituu ja vetää metalliliuskan kiinni itseensä. Kuuluu hiljainen naksahdus - klak.

Kun kytkin nostetaan, virta katkeaa ja metalliliuska ponnahtaa irti magneetista. Irrotessaan sen on tarkoitus osua ison ruuvin kannan alapintaan. Klik! Jotta kuuluisi klak ja klik niin kuin pitää, tulee metalliliuskan vapaan pään siis asettua sopivasti sähkömagneetin ja ison ruuvin kannan väliin.

Sahaa puunpala ensin suunnilleen sopivan korkuiseksi ja naulaa metalliliuskan pää siihen. Etsi oikea korkeus ja puunpalan sijainti kokeilemalla. Älä lannistu, vaan pyydä joku apuun, jos et meinaa onnistua. Kärsivällisyys palkitaan!

Morsetus käytännössä

Laitteistollasi voit kokeilla, kuinka oikea morsetus toimi. Pisteen kohdalla painat lähetintä ihan lyhyesti ja viivan kohdalla pidät sen pohjassa kiukan pidempään. Vastaanottimesta kuuluu pisteen kohdalla suunnilleen klak-klik ja viivan kohdalla klonk ja vasta pienen viiveen jälkeen klik.

Lennätinvirkailijat todella oppivat tulkitsemaan klonkutuksia korvakuulolta ja olivat siinä nopeita.Nykyään yleinen liikennenopeus sähkötyksessä on 100-200 merkkiä minuutissa. Tosin oikeassa työssä käytettävä laitteisto on mukavampi kuin meidän yksinkertainen pyykkipoika-avaimemme ja metalliliuskasummerimme.

Silti en kadehdi heidän työtään. Minua jo muutaman tunnin herpaantumaton kuunteleminen alkaisi ottaa aivoon. Mutta vielä raskaampaa oli varmasti alkuvaiheen merenalaisilla lennätinlinjoilla käytettyjen valovastaanottimien tuijottaminen. Lennätinoperaattori istui pimeässä kopissa ja tulkitsi kirjaimet vastaanottimen asteikolla tanssivan valopisteen liikkeistä.

Lisätietoa

sivun alkuun Työpajan juttujen luetteloon Hoksaa-lehden Hoksaa-lehden etusivulle