Hyppää suoraan sisältöön

Itikka, varo suon saalistajaa!

Suolla väijyy petollinen saalistaja, joka liuottaa uhrinsa. Ensin ohikulkija takertuu yhteen sen punaisista pyyntikarvoista. Uhri yrittää pyristellä vapaaksi, mutta ponnistelu laukaisee ansan...

lähikuva kihokin pyyntikarvoista
Kihokki tarraa saaliiseensa tahmeilla pyyntikarvoillaan.

Yhä useammat tahmeat haivenet taipuvat kohti hädissään räpistelevää kärpästä. Pian se jää satimeen ja hukkuu karvojen erittämään tahmaiseen limaan. Hitaasti koko lehti käpristyy saaliin ympärille. Runsaan kämmenen korkuinen kihokki alkaa imeskellä saalistaan.

Karvojen liman sisältämät ruuansulatusentsyymit sulattavat hyönteisen pehmeät osat, ja kasvi imee niiden sisältämät ravintoaineet lehdeltä itseensä. Viikon tai parin kuluttua saalis on loppuun kaluttu. Uudelleen pyyntiin avautuva lehti paljastaa pelkän tyhjän kuoren.

Liharavinto saa kihokin kukoistamaan

valokuva kihokista
Kihokki

Lihansyöjien soisilla kasvupaikoilla maaperä tarjoaa niukasti ravinteita. Erityisesti typestä on pulaa. Juurillaan lihansyöjät eivät siis juurikaan saa ravinteita. Siksi ne turvautuvat eläinravintoon. Toki ne selviävät hengissä ilmankin lihaa, mutta menestyksekkäät pyydykset kukoistavat ja kasvavat nopeammin kuin saaliitta jääneet naapurinsa.

Kihokkien lisäksi Suomessa ansojaan virittelevät yökönlehdet ja vesiherneet. Yökönlehdet saalistavat letoilla ja kosteilla niityillä. Vesiherneet vaanivat nimensä mukaan vedessä.

Maailmalla tunnetaan satoja lihansyöjäkasvilajeja. Suurimmat niistä houkuttelevat pyydykseensä jopa sammakoita, jyrsijöitä ja lintuja.

Lisätietoa:

Hoksaa-lehden Hoksaa-lehden etusivulle sivun alkuun