Hyppää suoraan sisältöön

Mistä orava osaa vaihtaa talviturkkiin?

Eläimet valmistautuvat talveen vaihtamalle ylleen vaalean ja lämpimän talviturkin. Mistä ne tietävät, milloin on oikea aika alkaa karvanvaihto?

Espoossa pappalan pihalla vierailee säännölliseti kolme oravaa. Niitä hemmotellaan pähkinöillä, ja ne ovatkin käyneet niin vaativiksi, että jos pähkinäkuppi on tyhjä, herättävät ne ruokkijoiden huoion loikkaamalla päin ikkunaa.

selästään harmaantunut orava ruokakupilla
Selästään harmaantunut orava ruokakupilla. Kuvaaja Janne Slant.

Valorytmi säätelee väriaineen tuotantoa

Kesällä pappalan oravat sentään malttoivat pysyä poissa, mutta palasivat valmiiseen ruokapöytään heti ilmojen viilennyttyä. Kun ruska lokakuussa oli kauneimmillaan, huomasimme myös kurrejen alkaneen vaihtaa väriä. Punaruskeaan turkkiin ilmestyi vähitellen laajenevia harmaita laikkuja. Käytöksestäkin näki, että nököhampaat aistivat talven tulon. Ne rohmusivat ahkerasti pähkinöitä ja kätkivät niitä pihan kukkapenkkeihin.

Mietimme, mistä eläimet tietävät, milloin on aika kerätä talvivarastoja ja pukeutua talviturkkiin. Mikä saa ne aloittamaan talveen valmistautumisen? National Geographic Kids –lehden haastattelema tutkija Terri-Lee Reid paljastaa, että arvoituksen avain on valon väheneminen.

Syksyllä päivät lyhenevät. Pohjoisen eläinten elimistö vastaa pimenemiseen vähentämällä melaniinin, eli tumman väriaineen tuotantoa. Melamiini on juuri se aine, joka antaa eläinten turkille ja höyhenille niiden värin. Kun melamiinin tuotanto syksyllä alkaa laskea, pakenee väri ensin sieltä täältä ja lopulta turkki muuttuu kokonaan värittömäksi, valkoiseksi. Keväällä pitenevät päivät taas kiihdyttävät melaniinintuotantoa, ja turkki tummuu.

Valkoinen väri auttaa sulautumaan lumiseen maisemaan

Kesällä ruskeaa riekkoa on vaikea havaita samansävyisestä maastosta
Kesällä ruskeaa riekkoa on vaikea havaita samansävyisestä maastosta. Kuvaaja Tim Bowman U.S. Fish and Wildlife Service.
ruskea rusakko maastoutuu heinikkoon
rusakko ©Jirí Duchon;

Miksi talviturkki sitten on valkoinen? Hangella ja lumihuurteisilla puunrungoilla valkoinen turkki kätkee kantajansa. Tummassa talvitakissa sekä saaliseläimet että pedot pistäisivät heti silmään valkeiden nietosten keskeltä – varsinkin, kun puiden lehvästökään ei talvella tarjoa suojaa. Silloin pedot eivät voisi huomaamatta väijyä saalistaan, ja saaliit taas olisivat lumiaavalla kuin tarjottimella.

Eläimet vaihtavat väritystään vuodenajan mukaan vain alueilla, joilla talvella on lunta ja kesällä maa on paljas. Meillä talvenvalkoisen puvun saavat naalit, metsäjänikset, lumikot, riekot ja kiirunat. Kärppä muuttuu valkoiseksi mustaa hännänpäätä lukuunottamatta. Keski-Euroopan metsäjänisten talvimuoti suosii jo tummempia sävyjä. Grönlannissa napajänikset pukeutuvat kesälläkin vitivalkeaan.

Oravan ja rusakon talviväritys on meilläkin vain hiukan kesäpukua vaaleampi. Harmaaselkäinen kurre sulautuukin hyvin huurteisiin puunrunkoihin. Mutta rusakolla on lumisina talvina haittaa ruskeasta väristään. Pedot havaitsevat sen helpommin. Oulun yliopiston Pohjoisen-luonto nettisivustolla kuitenkin kerrotaan, että rusakko on alkanut mukautua Suomen talveen. Se on nykyisin talvella vähän vaaleampi kuin kesällä.

valkoinen naali eli napakettu makaa hangella kiven suojaan käpertyneenä
Valkoinen naali sulautuu hangen väritykseen. Kuvaaja Keith Morehouse U.S. Fish and Wildlife Service.
Kesällä naali on musta, vain korvankärjet ja kulmakarvat erottuvat valkoisina
Naali kesällä. Kuvaaja DeGange U.S. Fish and Wildlife Service.

Talviturkissa myös lisää paksuutta ja tuuheutta

Talviturkin lisäksi eläimet kehittävät itselleen talveksi lämmittävän rasvakerroksen.

riekko, jonka pää ja kaula ovat ruskeat, muu höyhenpeite valkoinen
Talvipukuun vaihtava riekko. Kuvaaja Tim Bowman U.S. Fish and Wildlife Service.

Valkoinen on talven väri, mutta talvella tarvitaan myös reilummin lämmikettä. Siinäkin värillä on merkitystä. Oulun yliopiston Pohjoisen luonto -nettisivustolta selviää, että kun vaaleista karvoista puuttuu melaniiniväri, jää värille varattu tila tyhjäksi ja se täyttyy sen sijaan ilmalla. Ilma taas on tunnetusti hyvä lämmöneriste. Kuohkeassa toppatakissakin juuri ilma pitää kylmän loitolla, ja samasta syystä myös talojen eristyksessä suositaan ilmavia materiaaleja.

Lisäksi talviturkki on yleensä sekä tuuheampi että pitempikarvainen kuin kesäturkki. Lähinnä ihoa on tiivis pohjavilla ja sen päällä pidempi peitinkarva - ihonmyötäiset alusvaatteet ja kuohkeampi eristävä kerros. Siinä kelpaa pörhistellä. Pörhistely lisää turkin ilmavuutta ja siten suojaa pakkaselta.

Samallakin lajilla talviturkki voi pohjoisessa olla vahvempi kuin etelässä.

Turkissa on lajikohtaisia eroja. Esimerkiksi metsäjäniksen turkki on talvella kaksi kertaa niin tuuhea kuin kesällä. Naalin turkissa on talvella myös tuplasti pituutta. Päästäisen turkki on pituudeltaan puolitoistakertainen. Myyrät taas kasvattavat vain turkkinsa tiheyttä, ja lintujen höyhenpeite ei vahvistu talveksi yhtä paljon kuin nisäkkäiden turkki. Tiaisten ja punatulkkujen hyöhenpuvun paksuus on talvella vain puolitoistakertainen kesähöyheniin verrattuna.

Kiirunalla, riekolla ja naalilla on lumikengät

valkoinen kiiruna höyhenet pörhöllään lumisessa maisemassa
Kiiruna talvihöyhenissä. Talveksi kiirunan jalkoihin kasvaa höyhenreunus ja kynsien pituus kaksinkertaistuu. Sillä on lumikengät. Kuvaaja Tim Bowman U.S. Fish and Wildlife Service.

Riekon ja kiirunan jalat ovat kesällä lähes höyhenettömät, mutta talveksi niiden varpaisiin kasvaa tuuhea höyhenreunus. Samalla kynsien pituus lähes kaksinkertaistuu.

Karvareunus ja pitkät kynnet lisäävät jalan pinta-alaa. Se toimii kuin lumikenkä. Suuremmalla jalalla astuessa paino jakaantuu laajemmalle alueelle, eikä karvajalka siksi yhtä helposti uppoa kinokseen kuin karvaton.

Myös naali saa varpaisiinsa talveksi lisää karvaa. Tunturisopuli taas kasvattaa etutassujensa kolmanteen ja neljänteen varpaaseen ylipitkät talvikynnet. Niillä se lapioi tunneleita lumeen koko pitkän talven. Keväällä kaivaminen kuluttaa kynnet normaalimittaan. Tunturisopulin turkki säilyttää kirjavan värityksensä läpi vuoden, kertoo professori Antero Järvinen Helsingin yliopiston biologiselta asemalta Kilpisjärveltä.

tunturisopuli puputtaa jotakin ja tuijottaa katsojaa mustilla nappisilmillään
Tunturisopuli on väritykseltään kirjava kesän talvet. Kuvaaja Josef Timar Helsingin yliopiston biologinen asema Kilpisjärvi
Lisätietoa:

Hoksaa-lehden Hoksaa-lehden etusivulle sivun alkuun