Hoksaa järjesti tuttujen iloksi omat kesäkisat. Tulkaa mukaan! Näissä kisoissa ei Pekingin tapaan tavoitella ennätyksiä ja naamakin vääntyy korkeintaan naurunirveeseen.
Suunnistimme joukolla kaupungin puiston tilavalle nurmikentälle.Aluksi olympiaväki jaettiin joukkueisiin. Jokainen sai ranteeseensa oman joukkueensa värisen nauhan.
Ensimmäinen kisalaji oli nakit narulla. Sitä varten olimme varanneet ruoka-aineita: nakkkeja, suolakurkkuja, lakritsia ja muita pehmeitä karkkeja, persiljaa ja pullaa. Muukin syötävä käy, tärkeää on vain sen ripustettavuus. Ruokapalaan pitää voida tehdä reikä, josta saa narun läpi.
Olimme valmistelleet ruokapalat etukäteen. Jokaisessa oli ripustuslenkki kuin joulukuusenkoristeissa. Puistossa pujotin ruokapalat pyykkinaruun, viritin sen kahden puun väliin ja sitten levittelimme herkut killumaan tasaisin välimatkoin niin, että kisailijat mahtuivat helposti syömään niitä.
Lähtömerkki hep! ja napostelu alkoi. Tässä lajissa oli vain yksi sääntö. Käsiä ei saa käyttää.
Kisan voittaa se joukkue, joka ensimmäisenä syö narun tyhjäksi. Ei ole siis varaa nirsoilla, vaikka eteen tulisi jokin inhokkiruoka. Aikailemisessa menee arvokkaita sekunteja hukkaan ja syömättä jättäminen tuo armottoman tappion.
Kaikki iskivät kiinni lakuun. Narulta oli suhteellisen helppo napsia niitä yksi kerrallaan, kunhan ensin sai lakupalasta otteen hampaillaan. Narulla heiluvan pullan syöminen sen sijaan tuotti vaikeuksia, sitä kun ei voinut yhdellä haukkauksella niellä!
Narulta napostelukisan voittanut punainen joukkue sai ensimmäisenä valita palkintonsa. Tarjolla oli ananas- ja mandariinisäilyketölkit, maitoa, vaniljakastikejauhetta, kaakaojauhetta, mantelilastuja, appelsiinimehua, pullo sitruunalimsaa, vettä, mustikoita ja banaani sekä suklaavanukastölkki.
Voittajien teki mieli appelsiinimehua ja vettä. He saivat juomat, mutta ne piti säästää finaaliin. Hitaammin ahminut joukkue otti ananasmurskatölkin ja limsapullon.
Palkintojenjako toistui samanlaisena joka lajin jälkeen. Kumpikin joukkue valitsi korista kaksi ainesta, joiden myöhempää käyttötarkoitusta he saattoivat vain arvailla.
Vaateviestissä joukkueet asettuivat kahteen jonoon, kumpikin omaansa. Jonon ensimmäinen sai kasan vaatteita, jotka hänen piti pukea päälleen. Sitten hän juoksi ne päällään sovitun reitin nurmikentän toiselle puolelle, palasi, riisui vaatteet ja luovutti ne seuraavalle.
Nopein joukkue voittaa. Varokaa, ettette kompastu housuihinne!
Tehtävänä oli yksinkertaisesti taitella paperilennokki, joka liitäisi mahdollisimman pitkään.
Lennokkimalleja on lukuisia. Ei tarvitse välttämättä tyytyä perinteiseen nuoleen. Apua lennokkivalikoiman monipuolistamiseen saa vaikka tältä lennokkeihin erikoistuneelta nettisivulta. Maailmanennätys tässä lajissa on Ken Blackburnin hallussa. Vuonna 1998 hänen ennätyslennokkinsa liisi ilmassa 26,7 sekuntia.
Kun lennokkikisa oli ratkennut valkoisen joukkueen hyväksi ja viimeinen palkintojenjako oli ohi, oli aika tarttua olympialaisten aikana kertyneeseen palkintosaaliiseen. Joukkueet saivat tehtäväkseen sekoittaa valitsemistaan aineksista mahdollisimman hyvänmakuinen juoma.
Valmiit pirtelöt luovutettiin kisan valvojalle. Hän maistatti juomat kilpailijoilla. Maistamisen ajaksi peitettin varmuuden vuoksi silmät kaulahuivilla, jottei juoman ulkonäkö pääsisi vaikuttamaan tuomioon ja jottei joukkue tunnistaisi omaa sekoitustaan näön perusteella.
Kun jokainen oli valinnut suosikkinsa, julistettiin punaisten miksaama suklaa-ananas-manteli-sitruunasooda voittajaksi. Kukaan ei tahtonut viedä reseptiä kotiinsa.
sivun alkuun Työpajan juttujen luetteloon Hoksaa-lehden Hoksaa-lehden etusivulle